Arka lemmikki kotona?

Oletko mahdollisesti miettinyt miten lemmikkisi reagoi minuun, vieraaseen ihmiseen omassa kodissaan?

 Mietin sitä myös ja otan lemmikit aina huomioon tullessani heidän reviirilleen. Lähestymistapanani on, että annan lemmikkisi rauhassa tutustua minuun hänen ehdoillaan.

Voisin kertoa yhden asiakaskokemuksen, jossa asiakkaalla oli nuori ja arka koira. Tulimme nopeasti kuitenkin tutuiksi, mutta huomasin sitten koiran pelkäävän imuria. Joka kerta, kun hain imurin, niin koira ryntäsi makuuhuoneen sängyn alle. Myös sieltä sängyn alta täytyi imuroida jossain vaiheessa ja suoritin sen viimeisenä. Menin huoneen ovelle, jolloin koira tiesi, että oli hänen aika siirtyä. Jätin ovelle tilaa koiralle, jotta se uskaltautuu pois sängyn alta muualle "turvaan" pelottavaa, äänekästä laitetta. Kehuin koiraa. 

Pikkuhiljaa kerta kerralta siellä käydessäni koira muuttui rauhallisemmaksi eikä mennyt enää piiloon sängyn alle vaan pötkötteli sängyllä ja aina tullessani huoneen ovelle siirtyi rauhallisemmin pois huoneesta. Eräs kerta koira uskaltautui jopa hieman kiinnostumaan imurista. Olin paikallani ja annoin koiran kaikessa rauhassa tutkia. Kehuin koiraa innostuneesti ja annoin rapsutuksia. Suuri edistysaskel oli otettu. 

Nykyään koira uskaltaa liikkua talossa vaikka imuroin, kävelee rauhassa ohitse ja saa joka kerta kehuja. Jos joudun imuroimaan koiran läheisyydessä, niin teen sen varovaisesti, samalla jutellen koiralle välttäen äkkinäisiä liikkeitä. Vielä ei imuri ole paras kaveri, eikä tarvitsekaan. Pääasia, ettei koira ole enää niin stressaantunut, mitä alussa. Eikä koira onneksi yhdistä minua pelkästään imuriin, koska olen luonut suhdetta häneen antamalla rapsutuksia ja kehuja. Odotamme joka kerta tapaamistamme yhtä innokkaasti.

-Anna Lyytikäinen